Entistä useampi jää mielenterveyssyistä ennenaikaiselle eläkkeelle. Yksi selitys voi olla työtahdin kiristyminen erityisesti fyysisesti raskaissa ihmissuhdetöissä.
Vuonna 2018 kuului hälyttäviä tietoja työkyvyttömyyseläkkeistä. Sairauden vuoksi ennenaikaiselle eläkkeelle siirtyneiden määrä oli kääntynyt jälleen nousuun kymmenen vuotta jatkuneen laskun jälkeen.
Ravitsemisalalla työskentelevä Osmo (nimi muutettu) sai masennusdiagnoosin viitisen vuotta sitten. Hän arvelee masennuksen johtuneen vaikeasta tilanteesta silloisella työpaikallaan.
– Korkeassa asemassa ollut henkilö kiusasi lähes kaikkia työntekijöitä. Jouduimme esimerkiksi tekemään hankalia työvuoroja niin, että myöhäisestä työvuorosta joutui tulemaan aikaiseen aamuvuoroon.
Ennen pitkää tapausta puitiin työtuomioistuimessa, joka langetti kiusaajalle tuomion.
– Päätin, etten jää myrkylliseen työpaikkaan, vaan minun on laitettava terveyteni etualalle.Ravitsemistyöntekijä Osmo (nimi muutettu)
Osmon masennus ei johtanut eläkkeeseen, mutta puolen vuoden sairausloman jälkeen Osmo irtisanoutui työstään.
– Päätin, etten jää myrkylliseen työympäristöön, vaan minun on laitettava oma terveyteni etualalle. Useimmat työkaverini seurasivat esimerkkiä.
Mielenterveysongelmat yleisin syy
Mielenterveyden ongelmat ovat nousseet muutamina viime vuosina yleisimmiksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syyksi. Vuonna 2019 mielenterveyssyyt ohittivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet yleisimpänä työkyvyttömyyseläkkeen perusteena. Silloin mielenterveysperustein myönnettiin kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä 33 prosenttia, kun tuki- ja liikuntaelinsairauksien perusteella eläkkeistä myönnettiin 31 prosenttia.
Julkisella sektorilla mielenterveysperusteiten eläkkeiden määrän kasvu on kuitenkin taittunut tällä erää. Vuonna 2020 mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle jäi julkisella alalla 1 706 henkilöä, vuosina 2018 ja 2019 kumpanakin keskimäärin 100 henkilöä enemmän.
Myös tuki- ja liikuntaelinsairauksien osuus jatkaa edelleen laskuaan. Vuonna 2020 työkyvyttömyyseläkkeelle jäi tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi 1 911 henkilöä, kun edellisinä vuosina määrä oli yli kahden tuhannen.
Kunta-alalla ennenaikaisesti eläkkeelle siirrytään keskimääräisesti enemmän esimerkiksi lähihoitajan, kotipalvelutyöntekijän, sairaala-apulaisen ja kiinteistönhuoltajan töistä. Mielenterveyssyyt työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla ovat kunta-alan ammateissa nousussa esimerkiksi lähihoitajilla, vaikka tuki- ja liikuntaelinten vaivat ovatkin edelleen ennenaikaisen eläköitymisen yleisin syy.
– Meillä tehtyjen työolotutkimusten mukaan työkuormitus, kiire ja stressi näyttäisivät lisääntyneen.Kevan tilastopäällikkö Katinka Lybäck
Mielenterveyden häiriöiden, etenkin masennuksen, lisääntyminen näkyy myös kuntasektorin sairauspoissaolotilastoissa. Esimerkiksi Tampereella mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöistä johtuvien sairauslomien määrä on viime vuosina lisääntynyt useilla prosenttiyksiköillä. Vuonna 2018 liki viidennes kaupungin työntekijöiden sairauslomista myönnettiin mielenterveyssyistä. Monen työssä uupuneen sairausloma naamioidaan työterveyshuollossa masennukseksi, koska työuupumusta ei luokitella sairaudeksi eikä se siksi oikeuta sairauspäivärahaan.
Työkiire ja stressi syynä?
Mitä työelämässä on tapahtunut, kun entistä useampi ihminen ei jaksa tehdä töitä eläkeikään asti? Entä mitä syitä voisi olla mielenterveyssyistä johtuvien ennenaikaisten eläkkeiden yleistymisessä?
Tutkimustietoa näiden muutaman vuoden takaisten tilastokäänteiden syistä ei vielä ole, mutta tilastopäällikkö Katinka Lybäck Kevasta suostuu kuitenkin pohtimaan mahdollisia selittäviä tekijöitä.
– Meillä tehtyjen työolotutkimusten mukaan työkuormitus, kiire ja stressi näyttäisivät lisääntyneen. Stressiä voi aiheuttaa esimerkiksi muuttuvat työnkuvat sekä uusien työvälineiden ja järjestelmien opettelu. Myös itseohjautuvuuden ja itsensä johtamisen vaatimukset ovat lisääntyneet monessa työssä. Sellainenkin voi stressata.
Lybäckin mukaan mielenterveyden ongelmista johtuva työkyvyttömyys on voinut lisääntyä myös yksinkertaisesti siksi, että nykyään esimerkiksi masennuksesta on helpompi puhua eikä mielenterveyden ongelmia koeta enää leimaaviksi. Näin niiden todellinen määräkin alkaa näkyä tilastoissa, kun ennen diagnoosiksi on saatettu kirjoittaa esimerkiksi selkäsairaus. Osittain saattaa siis olla kysymys myös diagnostiikan ja hoitokäytäntöjen muutoksesta.
Tavoitteet liian korkealla
Osmo on huolissaan työn pakkotahtisuuden lisääntymisestä ravitsemisalalla. Hänen kokemuksensa mukaan kiire ja työstressi ovat ongelma erityisesti sellaisissa työpaikoissa, joissa julkisen alan töitä tehdään yhtiömuotoisesti.
– Edellisessä työpaikassani kaikki esimiehet olivat yhtiöittämisen seurauksena vaihtuneet. Työaikamitoituksia kiristettiin ja henkilöstöä vähennettiin. Tuntui, että voittoa haettiin suoraan henkilöstökuluista.
– Meille maksettiin jopa tulospalkkiota, kun ylitimme meille asetetun tavoitteen.Ravitsemistyöntekijä Osmo
Osmolla on kokemusta myös kuntien omissa yksiköissä työskentelystä.
– Niissä määrärahoja oli enemmän, ja sen ansiosta työssä oli enemmän liikkumavaraa. Meille maksettiin jopa tulospalkkiota, kun ylitimme meille asetetun tavoitteen.
Kuntaomisteisissa yhtiöissä tavoitteet on viritetty niin korkealle, että tulospalkkioita on hänen mukaansa mahdoton saavuttaa.
Johtaminen vaikuttaa
Tutkija Hanna Rinne Kelasta uskoo, että johtaminen ja työn organisointi vaikuttavat paljon työntekijöiden työssä jaksamiseen.
Rinteen mukaan on ongelmallista, jos työn vaatimukset on mitoitettu niin korkeiksi, että työtä ei pysty tekemään kunnolla annetuissa puitteissa. Työntekijä voi joutua kantamaan eettistä taakkaa siitä, että jotakin on pakko jättää tekemättä.
Yksilön keinot työolojen parantamiseksi ovat Rinteen mielestä usein vähissä. Siksi työpaikoilla olisi kohdattava ongelmien juurisyyt.
– Listassa ammateista, joista yleisimmin siirrytään työkyvyttömyyseläkkeelle, on hyvin vähän korkeampaa koulutusta vaativia ammatteja. Voisiko olla niin, että niissä työntekijöillä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa työhönsä kuin matalamman koulutuksen ammateissa?
Rinteen mukaan korkeasti koulutetut saattavat myös hakea herkemmin apua jaksamiseensa.
– Tai sitten heidän työterveyshuoltonsa toimii tässä suhteessa paremmin.
Arvostus on vähissä
Nykyään Osmo työskentelee eteläsuomalaisen kunnan omistamassa yhtiössä, joka tuottaa ateria-, puhtaus- ja kiinteistönhoitopalveluja kouluille, päiväkodeille ja sosiaali- terveydenhuollon yksiköille.
Osmon tehtävänä on valmistaa ruokaa koululaisille. Lisäksi hän osallistuu ruoan esillepanoon.
– Kärjistäen voi sanoa, että teemme kaksinkertaiset työt yksinkertaisella korvauksella.Ravitsemistyöntekijä Osmo
– Työn ehtoja määrittää yksityisten alan työehtosopimus. Työtahti tiukkenee koko ajan. Tuntuu, että jatkuvasti tulee lisää töitä, jotka pitäisi saada tehtyä alimiehityksellä.
Sijaisia ei Osmon mukaan palkata, eikä ylitöitä saa tehdä, jotta ei tule ylimääräisiä kuluja.
– Kärjistäen voi sanoa, että teemme kaksinkertaiset työt yksinkertaisella korvauksella.
Osmon mielestä työnantaja ei arvosta heidän työtään.
– Asiakkailta olemme onneksi saaneet hyvää palautetta. Jopa oppilaat ovat tulleet kertomaan, että ruuan laatu on parantunut.
Työn raskautta lisäävät puutteelliset työvälineet, jotka vaikeuttavat työstä suoriutumista aivan tarpeettomasti.
– Esimerkiksi keittopäivinä joudumme tekemään ruoan kahdessa erässä, koska keittiöstä puuttuu tarpeeksi iso pata. Tuntuu, ettemme voi vaikuttaa työhön siten kuin haluaisimme, vaikka kentällä tiedämme, miten asiat ovat ja kuinka ne hoituisivat nykyistä paremmin ja tehokkaammin.
Miten käy tulevaisuudessa?
Katinka Lybäckin mielestä on yhteiskunnan kannalta todella iso asia, jos kunnallisissa palveluammateissa työskentelevät ihmiset eivät jaksa eläkeikään asti. Olisi paitsi työntekijän myös yhteiskunnan etu pystyä ennaltaehkäisemään työkyvyttömyyseläkkeitä kaikin tavoin.
– Tietyissä hoiva-ammateissa on jo nyt valtavaa työvoimapulaa. Nykyisistä osaajista olisi todella tärkeää pystyä pitämään kiinni.Kevan tilastopäällikkö Katinka Lybäck
– Tietyissä hoiva-ammateissa on jo nyt valtavaa työvoimapulaa, esimerkiksi tarvitsisimme heti 750 uutta lähihoitajaa. Nykyisellä koulutustahdilla ei pystytä vastaamaan vaikkapa hoiva-alojen haasteisiin. On selvää, ettei saisi olla ainakaan työmarkkinoilta pois työntäviä tekijöitä. Jokainen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvä työntekijä on poissa tekijäporukasta.
Työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen panostaminen olisi ensiarvoisen tärkeää.
– Ehdottomasti pitäisi paremmin pystyä ehkäisemään sairauspoissaoloja ja varsinkin työkyvyttömyyseläkkeitä, nykyisistä osaajista olisi todella tärkeää pystyä pitämään kiinni.
Lue lisää: Vanhustenhuolto tarvitsee lisää vakituisia työntekijöitä, hoiva-avustajista apua alan työvoimapulaan
Paljon puhetta, vähän villoja
Osmon työpaikalla puhutaan paljon työhyvinvoinnista ja sen merkityksestä.
– Esimerkiksi työntekijöiden infotilaisuuksissa pyydetään osallistumaan keskusteluun, mutta kun niin tekee, ei aloitteista seuraa mitään. Välillä tuntuu, että työhyvinvoinnista puhuminen on enemmän tai vähemmän näytösluonteista, hän sanoo.
Osmon mielestä esimiesten ja työntekijöiden välistä kommunikaatiota olisi syytä parantaa.
– On se sentään parempaa kuin aiemmassa työpaikassa, josta lähdin, mutta ei erityisen hyvää kuitenkaan.
Myös työergonomiassa olisi kehittämisen varaa.
– Olen kertonut työhyvinvointimittauksessa epäkohdista ja saanut vastaukseksi, että hyviä pointteja ja laitetaan korvan taakse. Toistaiseksi kuitenkaan mitään ei ole tapahtunut.
Aikaa palautumiseen ei ole
Suurin ongelma Osmon nykyisessä työssä on, että työ on niin raskasta, ettei siitä ehdi palautumaan.
– Työpäivä on todella raskas ja annamme kaikkemme. Työviikon jälkeen yrität hoitaa kotityöt, mutta muuta viikonloppuna ei sitten jaksakaan.
– Nyt mennään jaksamisen äärirajoilla.Ravitsemistyöntekijä Osmo
Osmo kertoo, että jos hän valittaa väsymystä esimiehelle, saa vastaukseksi, että mene työterveyteen ja katsotaan, mitä siellä sanotaan.
– Työterveydestä saa helposti nukahtamis- ja mielialalääkkeitä ja ehkä myös sairauslomaa. Osa lähiesimiehistä tuntuu välittävänkin porukan väsymisestä, mutta isommilta pomoilta tulee vain tsemppausviestejä.
Hän ihmettelee, miksi työntekijöiden virkistystoimintaan varatut määrärahat jäävät usein käyttämättä.
– Nyt korona-aikaankin voisimme mennä ulos grillaamaan vaikka makkaraa, mutta meille on sanottu, ettei se tällä hetkellä onnistu.
Pienin keinoin kohti parempaa
Mikä neuvoksi, kun työpaikan ilmapiiri ahdistaa ja työ kuormittaa mutta säännöllinen ansiotulo on välttämätön?
– Olen toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, ja vakituisen työn jättäminen arveluttaa. Plussaa on myös se, että työ tarjoaa mahdollisuuksia oppia uutta sekä edetä vaikkapa esimieheksi, Osmo myöntää.
Hänen mielestään nykyisestä työpaikasta saisi varsin pienillä uudistuksilla lähes unelmien työpaikan.
– Tarvittaisiin vain hiukan lisää väljyyttä työaikoihin ja henkilöstömitoitukseen ja joitain parannuksia laitteisiin ja työvälineisiin.
Uskooko nelikymppinen jaksavansa eläkeikään, noin 66–68-vuotiaaksi asti, eli lähes kolmekymmentä vuotta nykyisessä työssään?
– Saa nähdä, kestääkö kroppa sinne asti, sillä keittiötyö on varsin kuluttavaa.
Työn rankkuudesta muistuttavat kummankin käden hermopinteet.
– Myös henkisesti eläkeikään asti jaksaminen epäilyttää, jos muutosta parempaan ei tapahdu. Nyt mennään koko ajan jaksamisen äärirajoilla, hän sanoo.